Pienten hiihdot ja 40 vuotta

Samassa veneessä

Kaksin kumppanit kulkevat,

samaan suuntaan soutavat.

Tuulet, tyrskyt tempovat,

kyljen kylkeen kurovat.

Todeksi tämän tietävät:

Toisilleen ovat tärkeät.

-Petri Törmänen-

Vietimme eilen 40-vuotishääpäiväämme.

Tämän ihanan kynttiläveneen ylläolevan värssyn kera saimme ihanilta ystäviltämme lahjaksi.

Kiitos Matleena ja miehesi.

Nämä lahjat, sukkia molemmille, Geisha-sulkaata ja kynttilän saimme jo Madeiralla matkakumppaneiltamme. Sisko oli tehnyt meille kortin jo kotona.

Kortin sisäsivulla oli mukavia, ihania muistoja tuovia kuvia matkoiltamme.

Hääpäivämme kului mukavasti. Aamupäivällä olimme katsomassa pikkupoikien hiihtokilpailuja. Sitten kävimme kaksistaan autonäyttelyssä. Sen jälkeen kävin yksin hiihtämässä kympin lenkin. Hiihtolenkkini jälkeen joudettiin viimein juomaan kahvit yhteisen taipaleemme kunniaksi.

Päiväkahvikattaus vähän keskeneräisenä tässä vielä, mutta mukien kans mentiin juomaan kahvit olohuoneeseen, telkkarista kun taisi tulla sopivasti urheilua!

Miehen mukin viereen laitoin suklaasydämet, joista toisen tietenkin söin itse.

Kaksistaan kahvisteltiin.

Aamupäivällä mentiin porukalla lasten hiihtokilpailuihin. Huoltojoukkoina pappa, vaari, isi ja äiti, kameran takana mummikin.

3-vuotias ladulla, vaari, isoveli ja isi menossa mukana.

Piti oikein miettiä, mitä tuollaisen pienen ihmisen päässä liikkuu. Harjoittelimme nimittäin hiihtoa perjantaina ja pieni mies tykkäs, että sukset ovat liian liukkaat ja sitten sukset koko ajan peruuttivat! Välillä lensi sauvat ja kerran poika otti suksetkin pois niin äkkiä, että me aikuiset äimisteltiin miten se oikein tapahtui. Hiihtäminen loppui alkuunsa muutaman mahalaskun ja pyllähdyksen jälkeen. Kilpailuaamuna poika oli todennut autoon mennessä, että suksia ei oteta mukaan.

No, kun vuoro tuli hiihtää mitään ongelmia ei ollut ja sankari hiihti lenkkinsä reippaasti.

Isoveli neuvoo sauvojen käytössä.

Maalisuoran loppupätkäkin onnistui, siihen eivät kirittäjät enää saannet seurata. Tässä vielä apujoukot lähellä.

Isovelikin pääsi vihdoin matkaan. Meinas vähän pitkästyttää, kun piti omaa lähtöä odottaa pikkuveljen hiihdon jälkeen toista tuntia. Mutta kun ilma oli lämmin ja aurinkoinen oli ihan mukava seurata pienten uurastamista niin tosissaan ladulla. Pienimmäiset ovat kaikkein sykädyttävimpiä hiihtäjiä.

Pienen ohitusruuhkan jälkeen vauhti taas löytyi.

Loppusuoran ohitus menossa.

Vilskettä ja vipinää riitti hiihtostadionilla.

Kotiin lähdön aika. Kyllä tuo kilpaileminen on rankkaa, molemmat pojat olivat simahtaneet päiväunille pian kotiin päästyään. Vuoden päästä taas uudelleen!

Hiihdettykin jo on

Täytyy lähteä,

jotta voi tulla takaisin!

-Nuuskamuikkunen-

Toissapäivänä kävin eka kertaa tälle talvelle hiihtämässä. Viimeinkin ja eilen toisen kerran, takana on nyt pari kymmenen kilometrin lenkkiä.Tässä olen menossa keskellä jokea vastapäisen vaaran päälle.

Kaunista, mutta huikaisevampaa luonnossa kuin kuvassa.

Tuota linjaa pitkin kakarana hiihdettiin seuraavan vaaran päälle. Sieltä oli hurja lasku alas. Mietityttää nyt, kuinka korkea mäki on mahtanutkaan olla silloisten pienten tyttöjen mielestä. Sinne ei ole nykyään latua tuota linjaa pitkin, joten asia on jäänyt tarkistamatta.

Tämän vaaran päälle onkin sitten vähän kiikkumista, mutta onneksi tästä eteenpäin on laskua. Eka lasku on pitkä ja aika huikeakin, pari pienempää nousua ja taas laskuja. Tykkään käydä täällä hiihtelemässä. Sillä hiihtelemistä murtsikkani on, luisteluhiihtäjät viheltävät reippaasti ohi, mutta ohitinpa minäkin ehkä vielä minuakin hitaamman hiihtäjän. Mitäs noista vauhdeista, tärkeintä on että ladulla on mukavaa.

Yksi myssy on valmistunut muutama päivä sitten ja pari rättiäkin, mutta kuvailen rätit sitten joskus kun niitä on enempi.

Käytiin lomareissulla

Eilinen on kokemusta,

huominen on toivoa.

Tämä päivä on siirtymistä

eilisestä huomiseen

parhaalla mahdollisella tavalla.

Kävimme Madeiran kesässä viettämässä siskon miehen pyöreitä synttäreitä ja hieman etukäteen omaa 40-vuotishääpäiväämme.

Näitä ihania orkideoita laitan tänne lisääkin kunhan ehdin.

Reilua viikkoa ennen matkaamme Madeiralla oli rankkojen sateiden aiheuttama suurtulva. Tapahtuman jälkiä siivottiin koko lomamme ajan ja paljon jäi vielä korjattavaakin. Meille tilanne ei aiheuttanut ongelmia, vaikka tietenkin kaiken sen tuhon näkymien surettikin meitä.

Funchalin kaupunki.

Rannalla näkyvä ruskea vesi on peräisin vuorilta virtaavasta mutaisesta vedestä, vaikka aikaa tulvasta oli kulunut jo miltei kaksi viikkoa. Me saimme viettää viikon lomamme ihan mukavassa kesäsäässä. Muutamia pieniä vesisateita kyllä sateli, mutta nehän kuuluvat kesään.

Käsityörintamalla ei ole tapahtunut nyt paljoakaan.

Automatkalla Hämeenlinnaan tein tätä myssyä, joka on kolmastoista valmistuneista. Kaksitoista edellistä jätin menomatkalla Matleenalle.

Myssyn lisäksi tuli tehtyä viisi tiskirättiä reissun aikana, ei tosin Madeiralla yhtään mitään, vain kotimaan puolella automatkoilla ja siskon luona.

Kotona näyttääkin Madeiran kesän jälkeen näin ihanan valkoiselta. Kuvan otin eilen päiväkävelyllä joen jäällä. Päivällä oli muutamia asteita plussan puolella varjossakin. Maaliskuun hiihtokelit ovat nyt parhaimmillaan. Mies lupasi kaivaa sukseni lumen saartamasta varastosta jotta huomenna saisin avattua tämän talven hiihtokauden. Luistelusukset ovat kyllä olleet esillä koko talven, mutta eivätpä vaan ole saaneet vietyä minua ladulle! Tykkään enempi perinteisestä murtsikasta. Hyvä syyhän tuokin on hiihtämättömyyteeni!!! Vielä kuitenkin aion ehtiä!

Kesäneule ja myssyjä tusina

Onnellinen on hän,

joka herättyään tajuaa,

että on juuri se, joka haluaakin olla.

Kesällä aloitettu virkkauspusero on viimein valmis. Tämähän jäi kesken kun jousuin purkamaan tekelettä, kun langassa oli värivirhe. Tympäisi niin, että vasta nyt sain otettua työn taas käsiini. Ja valmistakin tuli!

Tämä meidän vanha rukki piti kuvata tänne, kun Pirle kommentoi rukin pyörän näkymistä tuossa aikaisemmassa kuvameemissäni.

Mies toi tämän kotiimme varmaankin vuonna-70. Rukki oli ollut jonkun tuttavansa varastossa joutilaana. En edes tiedä onko siinä kaikki osat paikallaan. Mies kyllä meinasi, että narut siitä vaan puuttuu. Sanoi jopa osaavansa opettaa minut kehräämäänkin! On sitä kuulemma kakarana kotonaan ja kylän naisten kanssa opetellut! Värttinäkin meillä kuulemma pitäisi olla!

Viimeisin sytomyssy lumessa kuvattuna. Täyden tusinan olen saanut näitä jo valmiiksi.
Nämä punaiset ovat kaikki Novitan kotiväki-langasta virkattuja. Sama malli kaikissa, on niin nopsa ja helppo ja mukava tehdä. Kahteen viimeiseen tein pikkuisen erilaista ruudutusta.

Tänään piipahdamme Oulussa ja Matleenan luona. Nämä jätän hänen hellään huomaansa toimitettavaksi eteenpäin. Myssyjä on ollut ilo tehdä, käytännössä ovat olleet välitöitä telkkaria katellessa ja automatkoilla. Lisääkin näitä tulee, yksi on taas alulla, sillä tälläinen pikkutyö on niin helppo ottaa hyppysiin kun istahtaa vaikkapa nyt noita olympialaisia vahtaamaan.

Nyt sitten sitten reissuun!

Kaksi taas valmiina

Yksikään meistä ei tule vanhaksi elämällä

vaan ainoastaan menettämällä

kiinnostuksensa elämiseen.

-Marie Beynon rey-

Kävimme viime viikolla tervehtimässä serkkuani ja miestään tulossa olevan juhlan merkeissä.

Tämmöisen orkidean veimme synttärilahjaksi serkun Matin päivänä 70-v. täyttävälle

miehelle. Moottorikelkkailua ja matkustelua harrastava mies tykkäsi kovasti komeasta kukasta.

Harmaapäätikka tuli tervehtimään meitä. Lintu on vieraillut serkkuni pihapiirissä ruokailemassa. Harmaapäätikka on kai aika harvinainen näillä leveyspiireillä.

Kuva ei ole oikein tarkka, on otettu ikkunan läpi varjoisaan paikkaan.

Kaksi myssyä on valmistunut. Vaalean punainen 100% puuvillalanka. Punainen samaa Novitan Kotiväkeä kuin aikaisemmatkin, taitaa olla neljäs samasta kerästä. Viides on alulla.

Pientä flunssaa on tullut sairasteltua loppuviikosta, nuhaa ja yskää. Kylmiön nurkasta kaivoin mehupullon kuumaa mehua varten. Ja kas, mehumaijamehu on pullotettu 80-luvulla. Ihan totta.

Mustikkaa elokuulta 1989. Ihan hyvää ja raikasta oli, koko pullollisen tuhosin, siis join. Toinenkin marinoitunut mehupullo on nyt tyhjentymässä.

Tämä on sentään aika paljon tuoreempi, mustaherukkaa vuodelta 2004. Ihan totta tämäkin.

Laitan mehut uunissa kuumennettuihin pulloihin piripintaan. Sokeria en laita ollenkaan. Kiehuvassa vedessä kiehutettu korkki tiukasti kiinni ja jäähtyneenä sitten kylmään. Siis, ei pakkaseen, vaan kylmiöön!

Mehuja on vielä näiden kahden lisäksi lisääkin!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kuvameemi

Eilinen on kokemusta,

huominen on toivoa.

Tämä päivä on siirtymistä

eilisestä huomiseen

parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämän valokuvameemin nappasin Matleenalta .

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Miten nyt laskisin valokuvakansioitteni järjestyksen, kun ne eivät olleet järjestyksessä.

Taidan laittaa pari-kolme kuvaa. Kansioitteni neljännet kuvat. Muuten on vielä pari laatikollista kuvia, jotka eivät ole vielä kansioihin ennättäneet. Missähän vika lienee???

On kansiota enempikin, mutta näiden kolmen neljännet kuvat pääsivät nyt tänne.

Voi, kun oli taas nostalgista ja hellyttävää katsella noita kuvia. Pitäis ottaa useimmin näin digiaikana vanhat kansiot esille. Tekisi mieli luvata, että nyt nuo laatikkokuvat pääsevät vihdoin ulos laatikosta. Mutta taitaa olla viisaampaa kun ei lupaile mitään, mistä tulee ressiä!

Tässä kuvassa on sisareni tulossa kirkosta nuorena rouvana. Miehen rajasin kuvasta pois, hän kun on kuulunut exä-rotuun jo reilusti yli 30 vuotta. Silloinen paras tyttökaverini vaaleassa takissaan on toisessa reunassa, itse olin sulhasen toisella puolella, mutta minäkin jäin sulhasen mukana rajaukessa kuvasta pois.

Toisen kansion neljännessä kuvassa on kahden sisareni pojat.

Vasemmalla on edesmenneen vanhimman sisareni poika ja toiset pojat ovat tuon ylläolevan morsiamen pojat. Isoin näistä pojista muutti Taivaan kotiin vähän alle kolmikymppisenä. No, siellä tätinsä kanssa katselevat meidän touhujamme täällä.

Kolmannen kansion neljännessä kuvassa on mieheni esikoispoikamme kanssa. Vauva tykkäsi nukkua noin sylissä. Silloinen vaippa on näköjään vuotanut vähän yli.

Sohva on miehen tekemä. Olen joskus myöhemmin ihmetellyt, miksi valitsin tuon järkyttävän vihreän värin sohvaan. Sohva on muuten vieläkin elossa, väri vaan on ruskea ja se ihmettelee maailman menoa vintin aulassa.

Tämän meemin tekeminen on ollut jokusen viikon luonnosvaiheessa. Ja teinkin tätä vähän omaan malliin, kun kuvia on enempi kuin yksi. En osaa nyt haastaa ketään, mutta napata tämän tietenkin saa, ken haluaa.

Laskiaista ja muutamia myssyjä

On ihan silmiinpistävää

kuinka yhdestä hyvästä työstä sikiää toisia.

- Oscar Wilde-

Tämän verran olen saanut aikaiseksi myssyjä. Sininen, vihreä ja rosa ovat Catania AloeVera puuvillalankaa, punaiset Novitan kotiväki puuvillaa.

Nämä aikaisemmin valmistuneet ovat saaneet kukkansa. Lanka on vanhaa varastoa, tavallista 100% puuvillaa. Yhdeksän myssyä on valmiina, punaisesta langasta on tulossa vielä ainakin yksi.

On hurjan hienoa, että näitä kampanjoita on jo useita!

Laskiaissunnuntaina olimme laskemassa mäkeä pikkupoikien kanssa. Tosin me isoimmat emme laskeneet, oli sen verran ruuhkaa riteessä, mutta lapset riemuitsivat. Ja väkeäkin riitti.

Äidin piti auttaa pikkumiestä ja pulkkaa laskun jälkeen mäkeä ylös.

Pienellä oli lämmin vaikka tuuli vähän tuiverteli vipoisesti ja pakkasta oli 5-6 astetta. Muut lapset touhusivat lämpimikseen.

Hyppyristä pojat lensivät näin komiasti.

Hyppyrin jälkeen kelkka tömähti maahan sellaisella vauhdilla, että peppuihin sattui eikä laskeminen ollut enää kivaa.

Pulkkalaskujen jälkeen olikin kivaa kavereiden kanssa peuhata lumihangessa.

Pienimmäinen sammui unten maille onnekkaille ja pääsi tai joutui sitten mummin mukana nukkumaan mummilan pihalle.

Keskimmäisellä ei sitten enää maittanut mäen laskut, makkara oli liian kuumaa, mehu oli liian lämmintä eikä mikään kelvannut. Niinpä pappa lähti viemään väsähtänyttä lapsukaista, huom! jota ei väsyttänyt, mummilaan. Sisällä sitten uni vei mennessään ennen villavaatteiden riisumista.

No, unien jälkeen kaikki oli taas hyvin ja koko poikatrio vauhdissa.

Ja mukavaa oli!

Nyt laskiaistiistaina aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pakkasta on 14 astetta.

Saas nähdä pääsenkö pulkkamäkeen! Taitaa olla turvallisempaa käydä laskiaiskävelyllä!